I – Löytö
Se oli yksi niistä öistä, jolloin uni ei tullut, ja mieli etsi epätoivoisesti jotain viihdyttävää tai häiritsevää täyttääkseen tyhjyyden. Ville istui hämärässä huoneessaan, tietokoneen hehku valaisten hänen väsyneitä kasvojaan. Hän selasi internetin synkimpiä kolkkia, kun törmäsi linkkiin, jonka otsikko vangitsi hänen huomionsa heti:
”Haluatko tietää kuolinpäiväsi? Tämä sivusto tietää.”
Ville naurahti kuivasti. Hän oli aina ollut skeptinen yliluonnollisille asioille. ”Taidokasta clickbaitia,” hän mutisi ja klikkasi linkkiä. Sivusto latautui hitaasti, kuin olisi tahallaan lisännyt odotuksen jännitettä.
Mustalla taustalla luki punaisella:
”Elämäsi on kuin hiekka tiimalasissa. Syötä tietosi, niin näet, kuinka paljon aikaa sinulla on jäljellä.”
Syöttökenttiin pyydettiin hänen nimeään, syntymäaikaansa ja kotiosoitettaan. Ville epäröi hetken – olihan tämä selvästi jonkinlainen huijaus, mutta hän oli tylsistynyt. Hän kirjoitti tietonsa ja painoi Lähetä-nappia.
Näytölle ilmestyi ensin tyhjä tila. Sitten teksti alkoi ilmestyä hitaasti, yksi kirjain kerrallaan:
”Kuolinpäiväsi on 8. joulukuuta 2025. Valmistaudu.”
Ville hätkähti. Päivä oli tasan vuoden päässä. Hän nauroi hermostuneesti. ”Mikä sattuma,” hän ajatteli, mutta jokin sivustossa jäi vaivaamaan häntä. Hän yritti sulkea ikkunan, mutta selain ei totellut. Näytölle ilmestyi vielä yksi viesti:
”Se alkaa tänään.”
II – Ensimmäinen merkki
Ville sulki tietokoneensa ja päätti unohtaa kaiken. Se oli vain tyhmä nettisivu, ja hänen stressaantunut mielensä teki siitä suuremman kuin se oli. Hän meni nukkumaan, mutta levottomuus jäi kytemään.
Seuraavana päivänä kaikki tuntui tavalliselta – kunnes hän huomasi ensimmäisen merkin. Hän oli matkalla töihin, kun hän huomasi tutun auton pysähtyneenä tien reunaan. Auto oli samanlainen kuin hänen vanhan ystävänsä Jeren, joka oli kuollut viisi vuotta aiemmin auto-onnettomuudessa. Auto oli hylätty, ja tuulilasiin oli liimattu lappu:
”Muistatko minut?”
Ville hieraisi silmiään, ja lappu oli poissa. Auto näytti nyt vain tavalliselta, mutta hänen sydämensä hakkasi.
III – Varjot lähestyvät
Päivät muuttuivat viikoiksi, ja Ville alkoi huomata yhä oudompia tapahtumia. Hänen puhelimensa soi usein tuntemattomasta numerosta, mutta kun hän vastasi, toisessa päässä oli hiljaisuus. Yhtenä iltana hän kuuli koputuksen ikkunastaan – hän asui seitsemännessä kerroksessa.
Kaikista pelottavinta oli kuitenkin peili. Eräänä yönä, kun hän käveli kylpyhuoneeseen, hän huomasi jotain liikkuvan peilin heijastuksessa. Hän kääntyi nopeasti, mutta mitään ei ollut siellä. Kun hän katsoi peiliin uudelleen, hänen oma kuvajaisensa oli muuttunut. Sen silmät olivat tyhjät, ja se virnisti leveästi.
Peilin pinnalle ilmestyi sormenjälkiä, jotka muodostivat sanan:
”Valmistaudu.”
IV – Toden ja harhan rajalla
Ville yritti vakuuttaa itselleen, että hän oli vain stressaantunut. Hän otti lomaa töistä, mutta kotona oleminen teki tilanteen vain pahemmaksi. Kaikki hänen ympärillään tuntui kääntyvän häntä vastaan. Hänen tietokoneensa käynnistyi itsekseen ja avasi nettisivun, jossa luki vain:
”Aika kuluu. 324 päivää jäljellä.”
Hänen unensa olivat muuttuneet painajaisiksi. Hän näki itsensä makaamassa arkussa, ympärillään ihmiset, joita hän ei tunnistanut. Hän kuuli kuiskauksia pimeydestä:
”Et voi paeta.”
V – Totuuden hetki
Ville päätti lopulta ottaa yhteyttä poliisiin. Hän kertoi omituisista tapahtumista, mutta poliisi ei löytänyt mitään epäilyttävää. Nettisivun osoite oli kadonnut hänen selaushistoriastaan, eikä sitä voinut jäljittää. Lopulta Ville ymmärsi, että hänen oli kohdattava tilanne yksin.
Kun joulukuu 2025 lähestyi, hän alkoi laskea päiviä jäljellä olevaan aikaan. Hän eristäytyi täysin muista ihmisistä, peläten, että hänen läsnäolonsa voisi vaarantaa heidätkin.
Joulukuun 8. päivän aamuna Ville heräsi ja huomasi, että kaikki oli hiljaista. Sitä seurasi helpotuksen tunne – ehkä kaikki oli vain ollut hänen mielikuvitustaan.
Mutta sitten ovi aukesi hitaasti, ilman ääntä. Varjo hiipi sisään huoneeseen. Ville ei ehtinyt liikahtaa, kun tummaksi varjoksi muuttunut olento kuiskasi hänen korvaansa:
”Aika loppui.”
VI – Loppu
Ville löydettiin kotoaan seuraavana päivänä. Hän makasi sängyllään täysin liikkumattomana, kasvonsa vääntyneenä ikuiseen kauhun irvistykseen. Hänen tietokoneensa ruudulla oli auki nettisivu, joka näytti vain yhden viestin:
”Hiekka tiimalasissa on loppunut. Tervetuloa pimeyteen.”
Poliisi ei koskaan pystynyt selittämään, miten tietokone oli päällä, sillä virtajohto oli irrotettu. Ville ei ollut enää osa tätä maailmaa – hän oli kadonnut sinne, missä kuolema ei ollut vain loppu, vaan alku loputtomalle painajaiselle.
