Kauhutarinoita

Metsä

Nelli paiskasi ulko-oven auki ja juoksi kohti kotinsa lähellä olevaa metsää. Häntä raivostutti vanhempiensa kännissä tappeleminen, eikä hän todellakaan karannut ensimmäistä kertaa kotoaan. Nelli...

Sellainen yö

Erämaan vangit

Kauhutarinoita viemään yöunia

Julkaisemme kauhutarinoita ja novelleita luettavaksi. Voit lähettää meille omia tarinoita facebook-sivumme kautta. Kauhutarinat voivat olla fiktiivisiä tai liittyä oikeisiin kokemuksiin. Muiden yliluonnollisia tarinoita on mielenkiintoista lukea. Kauhutarinat laittavat mielikuvituksen laukkaamaan nopeasti, eikä se vie aikaa paljoa.

Lyhyitä käyttäjien kauhutarinoita

 

Mieleeni muistuu tilanne, jossa koin hetken aikaa sellaista kauhua, mitä ei kirjat tai elokuvat pääse edes lähelle. Kyse oli kissastani, joka yhtäkkiä hyppäsi sylistäni ja alkoi sihistä tyhjälle. Seurasin kissaa olohuoneeseen jossa se hetken aikaa pelokkaan näköisenä kierteli jotain minulle täysin näkymätöntä kohdetta. Välillä se hyppäsi nopeasti taaksepäin sähähtäen kovasti. Siinä naureskeluni vaihtui äkkiä totiseksi ihmetykseksi kun kissa tuolla tavoin näkymätöntä olentoa alkoi pelkäämään. Kauheinta koko jutussa oli se, että kun kissa sähähtäen hyppäsi taaksepäin se näytti lähinnä siltä, että joku olisi potkaissut sitä. Siinä jo alkoi mielikuvitus laukkaamaan ja hetkellisesti sain mielettömän kauhu-fiiliksen. Ja kun kissa sitten yhtä äkisti rauhoittui, niin aloin rauhoittua minäkin. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että loppupäivän vilkuilin tyhjässä asunnossa tuon tuostakin olkani yli ja seurailin kissaani normaalia tarkemmin.

Riikka

Olin tässä pari vuotta sitten yksin kotona myöhään illalla, ainoastaan meidän koirat seuranani. Me asutaan sellaisessa kaksikerroksisessa rivitalossa, jossa asuinhuoneet on yläkerrassa, ja portaat menee alakertaan ihan olohuoneen vierestä. Minua pelotti aika paljon, kun tuli kaikki kauhujutut tietenkin mieleen, mutta lohduttauduin sillä että kyllä koirat haukkuisivat jos olisi jotain pelättävää. Kyllä sitten meinasi p*skat tulla housuun kun toinen koiristamme alkoikin yhtäkkiä haukkua todella vihaisesti niskakarvat pystyssä, tuijottaen pimeään alakertaan. Yritin saada koiraa lopettamaan, mutta tuntui ettei se näe eikä kuule mitään, haukkui vain. Koira sitten lopetti haukkumisen noin viiden minuutin päästä, mutta minä istuin sohvassa sydän kurkussa liikahtamatta siihen asti kun äitini viimein tuli kotiin!

Pasi

Oltiin kavereitten kanssa mökillä viime syksynä. Siinä sitten joskus kahden aikaan yöllä kertoiltiin mitä ihmeellisempiä "kauhu" juttuja ja säikyteltiin toisiamme. No päätettiin sitten yhden kertomuksen jälkeen, että jokainen käy vuorollaa laiturilla (n. 300 metrin päässä mökistä pimeän metsäpolun päässä) kastelemassa hiuksensa. Edelliseen kertomukseen liittyi hyvin läheisesti hukkuneita ihmisiä ja kelluvia ruumiita... Siinä alkoi yhdellä jos toisellakin mielikuvitus tuottamaan mitä ihmeellisempiä skenaarioita. Jos siellä vedessä olisi joku oksa vaikka hipaissut kättäni olisin varmasti saanut sydärin. Useat tekivät varmaan oman nopeusennätyksensä kyseisellä 300 metrin matkalla! 🙂

Joni