Natalia katseli itseään peilistä. Hän teki sitä varsin usein, koska ihaili omaa mallivartaloaan. Tarkat ruokavaliot ja liikunta pitivät hänet juuri sopivan naisellisena parikymppisenä mallina. Ei liian laihana, mutta ei liian rehevänäkään. Mallin työt tuottivat hänelle mukavan elintason. Rahaa oli. Nataliasta oli tullut myös hieman ylpeä ja koppava kollegojaan kohtaan. Häntä pidettiin snobina ja itserakkaana tyyppinä.
Natalia saapui kuvauksista omaan lepohuoneeseensa studiolla. Hän päätti viettää yön lepohuoneessa, koska oli jo myöhä. Huomenna olisi lisäksi vapaapäivä joten hänellä olisi aikaa olla kotonakin tarpeeksi. Natalia riisuuntui jättäen vain pikkuhousut jalkaansa. Valot sammuivat ja tyttö nukahti.
Natalia avasi silmänsä. Huoneessa oli lähes säkkipimeää. Oli keskiyö, hän arveli. Tyttö tunsi itsensä pirteäksi. Aivan, kun hän ei olisi ollut äsken unessa ollenkaan. Hän veti sängynlaidalta kylpytakin päälleen huomaten samalla, että himmeää valoa kajasti väliovensa alta. Uteliaana hän avasi oven käytävälle ja astui ulos huoneestaan. Himmeä valo kajasti kaukaa edestäpäin. Mahdotonta. Ovihan piti viedä vain kapealle käytävälle ja nyt hän kuitenkin näki valtavan tyhjän huoneen, jonka kaikkia seiniä ei edes erottanut. Hän kääntyi ympäri palatakseen huoneeseensa. Ovi oli poissa. Seinä oli poissa. Oli vain mustaa pimeyttä, paitsi edessä jossa hän näki nyt selvemmin kulmasohvan keskellä lattiaa. Sohvalla istui joku. Hahmon edessä oli pieni pöytä jossa oli omenakulho.
Natalia lähestyi sohvaa. Hän yritti ajatella, että tämä on vain painajaista, mutta kaikki vain jatkui. Tyttö kiersi sohvan eteen ja katseli istuvaa hahmoa. Hahmo osoittautui hieman alle keski-ikäiseksi mieheksi. Mies oli siisti ja hyvin pukeutunut. Ainoastaan hänen kasvoissaan oli jotain käsittämätöntä. Hänen katseensa oli lempeä, mutta samalla se ei ollut sitä vaikka hän hymyili. Muutenkin hänen olemuksessaan oli jotain käsittämätöntä ristiriitaa.
Mies viittasi tyttöä istumaan sohvan toiselle kulmaukselle. Natalia istui sohvalle.
” Tämän on pakko olla unta. Kuka sinä olet?”, Natalia kysyi varovasti.
Mies katseli tyttöä hymyillen.
” Täällä ei tunneta unta, valveillaoloa, kuolemaa tai elämää. Minullakaan ei ole edes nimeä täällä. Kauan sitten minua kutsuttiin ylpeydeksi tai turhamaisuudeksi. Se on kuolemansynneistä järjestyksessä ensimmäinen”, mies sanoi hyvin miellyttävällä äänellä.
” En ymmärrä sanaakaan, mitä puhut. Haluan pois täältä”.
” Kukaan ei estä sinua, mutta teet turhaa työtä jos poistut.”
Natalia nousi ja lähti juoksemaan suuntaan, josta hän oli mielestään tullut. Valonkajastus hiipui lähes pimeyteen asti. Natalia juoksi vain eteenpäin, kunnes äkkiä huomasi olevansa taas sohvan luona. Hänen oli täytynyt juosta ympyrää, hän ajatteli.
” Et ole juossut ympyrää”, mies sano ystävällisesti Natalialle. Natalia säpsähti. Mies pyysi Nataliaa istumaan uudestaan.
” Mitä sinä haluat minusta?”, Natalia kysyi.
” Haluan? Outo kysymys. Sinähän minut olet tänne kutsunut. Olen sinun käänteinen persoonasi. Eli olen sinun mielesi, mutta toimin täsmälleen päinvastoin kun sinä toimisit. Olen pikku demoni, jonka olet äärettömällä turhamaisuudellasi luonut mieleesi. Minulla on tämä ulkomuoto, koska näin meidän on helpompi keskustella.”
” Tämä on sittenkin vain painajaista.”, Natalia huokaisi.
” Tavallaan olet oikeassa.”
Natalia nousi tahtomattaan ylös ja käveli miehen eteen. Tytön kylpytakki tipahti lattialle. Mies katseli tytön muodokasta vartaloa. Mies ojensi hitaasti käden kohti tytön vartaloa. Käsi upposi tytön vartalon lävitse niin, että Natalia ei tuntenut mitään.
”Kuten huomaat, en voi koskettaa itseäni. Tässä olomuodossa kumpikaan meistä ei ole todellinen.”
Natalia istui pöydänreunalle. Hän katseli hämmästyneenä miehen hahmoa. Mies hymyili.
” Sinä rakastat itseäsi ja vartaloasi yli kaiken.”, mies sanoi.
” Tietysti, koska olen malli. Vartaloni on minun toimeentuloni ja muutenkin haluan pitää itsestäni hyvää huolta.”
” Nostaisitko takanasi olevan hedelmäkulhon tännepäin.” Natalia nosti. Kulhossa oli neljä omenaa ja pitkäteräinen hedelmäveitsi. Natalia otti veitsen käteensä.
” Tuo onkin juuri se, mitä seuraavaksi tarvitset. Sinun on aika oppia myös kauneuden kääntöpuolta hieman.”, mies sanoi. Natalia katseli, miten hänen kätensä vei veitsenterän osoittamaan hänen alavatsaa.
” Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuisi työntää terä syvälle mallivatsaasi? ”
” En tietenkään. Sehän olisi järjetöntä.” Kauhukseen Natalia huomasi, että hän ei voinut ottaa terää irti vatsastaan. Hänen kätensä kieltäytyi tottelemasta.
” Mitä tämä on? Miksi en saa kättäni pois?”
” Siksi, koska käänteinen puolesi haluaa, että työnnät sen sisääsi.”
” En halua. Sehän on vaarallista. Ei sellaista voi tehdä.”
Natalia ei saanut katsettaan irti veitsenterästä. Hän haukkoi henkeään. Hän painoi kämmenselkänsä reittä vasten ja yritti pitää kättään paikoillaan. Terä osoitti tytön alavatsan oikeaan poskeen. Kauhukseen hän huomasi, että terä oli painanut jo syvän kuopan vatsaan. Hän tunsi, miten iho ja vatsanpeitteet antoivat periksi. Tyttö näki, miten terä alkoi upota hänen suolistoonsa. Vihlova kipu kulki läpi hänen lantionsa. Tytön silmät laajenivat pyöreiksi ja avonaisesta suusta pääsi kissamainen rääkäisy.
Natalia pomppasi huutaen ylös sängystään. Hän kokeili varovasti kädellään vatsaansa. Kaikki tuntui normaalilta. Tyttö hengitti syvään ja kokosi itseään. Mikä kauhea painajainen, hän mietti.
Natalian elämä jatkui normaalina. Kului kaksi viikkoa ja taas hän huomasi olevansa samassa valtavassa huoneessa, jossa sama mies istui hymyillen. Natalia käveli miehen eteen.
” Mikset jätä minua rauhaan? En minä sinua kuitenkaan pelkää. Pitääkö minun taas puhkoa itseäni sinun mieliksesi?”
” Haluat siis minusta eroon? Se on varsin helppoa. Se vaatii tosin sinua nöyrtymään itsekkyydestäsi ja turhamaisuudestasi.”
” Kerro vaan, mitä pitää tehdä, niin sanotaan sitten bye bye.”
” Teet saman, mitä viimeksikin, mutta nyt teet sen täysin itse ja ihan omalla tahdollasi.”
Natalia mietti hetken.
” No tämähän on unta vain. Jos lupaat, että jätät minut rauhaan niin teen sen.” Mies nyökkäsi.
Natalia istui sohvalle. Hän otti rennon asennon ja paljasti vatsansa. Tyttö tarttui kaksinkäsin veitsen kahvaan ja laittoi terän alavatsan päälle hieman navan alapuolelle. Tyttö sulki silmänsä ja survaisi veitsenterän sisuksiinsa.
Natalia avoi silmänsä, ja huomasi istuvansa kotona omassa sängyssään. Hän huokaisi helpotuksesta, mutta tunsi jotain olevan vialla. Hän katsoi alas vatsaansa ja näki veitsen kahvan törröttävän siinä. Tyttö liukui varovasti selälleen sänkyyn. Hän sulki silmänsä ja kokeili vatsaansa. Veitsen kahva oli edelleen vatsassa ja hänen kätensä tahriutuivat hieman vereen.
Natalia makasi hieman järkyttyneenä sängyssään. Vatsaa alkoi särkeä yhä enemmän. Kukaan ei uskoisi hänen tarinaansa, mutta pakko hänen oli apua saada. Natalia soitti studion lääkärille.
Natalia selvisi vammoistaan. Hän lopetti mallin työt ainakin toistaiseksi, koska ei kehdannut mennä studiolle, missä häntä pidettiin järkensä menettäneenä tyyppinä, joka oli yrittänyt itsemurhaa. Kokemus oli opettanut hänelle paljon. Hän ymmärsi, että oli itsekin tavallinen kuolevainen. Painajainen oli tehnyt hänestä uuden ihmisen. Miten kaikki oli tapahtunut, niin sitä ei Natalia koskaan ymmärtänyt. Tavallaan hän oli kuitenkin kiitollinen sille aineettomalle miehelle. Siitäkin huolimatta, että hän oli haavoittunut pahoin ja kärsi henkisesti vielä enemmän.
